Yö hiljaa painuu eteeni
on jo huoneessa unen henki.
Se hellästi minua koskettaa
ja valmistelee kohti unimaailmaa.
Usva taivaan lakea varjostaa
kuu ei kierroltaan näy ollenkaan.
Hämyisyys kiertää huoneen seiniä,
kehräten ylläni kuin kissanpoikanen.
Olkapäiltäni päivän pudotan
lattialle turhat pölyt itsestäni tiputan.
"Olkoon huominen alku uusi",
sydämeni jo huusi.
Jokainen pieni risahdus
ah, niin taivaallinen.
hiljaisuus yöllinen,
sen olemus niin seesteinen.
Rakastan tätä hetkeä,
minun yöllistä taivallusretkeä.
Tässä unen ja valveen todellisuudessa
voi seikkailla alitajunnassa.
Kauniita unia jokaiselle toivotan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti