Ihana kuunnella, miten pienet ihmiset jutustelevat pihalla toisilleen ja ohikulkevalle ihmiselle (minulle). "Me korjataan autoja", huusivat ne jo kaukaa kerran. Nyt ne kertoivat järjestävänsä olohuonetta kuntoon. Hauskasti olivatkin pikkupenkit muodossaan. Seuraavassa hetkessä heillä on jo muuta mielessä. Pienen ihmisen huomio liikkuu nopeasti ja elävästi.
Vielä vuosi sitten toinen pihan veljeksistä istui rattaissa ja sen velikin leikki lähinnä omien vanhempiensa kanssa. Nyt molemmat veljekset juoksevat ympäri pihaa ja leikkivät isompienkin kanssa. Lapsen maailma laajenee ja muuttuu jatkuvasti. Lapset tuntevat kaikki naapurit ja ovat hyvää pataa keskenään, aikuiset tuskin tervehtivät toisiaan.
Mutta se, mikä tuossa on suloisinta on juuri se, että nuo alle 5-vuotiaat pikkuiset ovat niin sopuisia toistensa kanssa. Kaikki otetaan leikkiin mukaan, eikä aleta katsomaan uutta tulijaa paheksuen. Isompien lasten ja nuorten maailmassa ovatkin sitten jo lokerot. Itsessä on oltava jokin lokeroon mahtuva puoli. Muuten syrjäytetään.
Meillä on paljon oppimista noista ihanista pikkuisista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti