Auringon alla

Alkukankeudesta huolimatta talvi Lapissa ei ole tuntunut enään ollenkaan pahalta sillä aurinko on ilmestynyt tännekin ja tuonut tuulahduksen kevättä. Aurinko on muodostanut naamaani muutaman pisaman ja värittänyt nenäni selvärajaiseksi. 

Oi, miten ihanaa onkaan ollut kiivetä tunturia ylös sauvat vauhdikkaasti heiluen, ponnekkain askelin auringon seuratessa varjona vierellä. Ulkourheilu on, mitä parhainta silloin, kun saa nauttia auringosta, mahtavista maisemista ja samalla huomaamattaan hengästyy ja hikoilee. Vasta kun hiki virtaa norona, tiedän todella tehneeni jotain ellei hikoilu ole sitten liian paksun pukeutumisen syytä... Tätä myös epäilen sillää näissä olosuhteissa vallitsee "tunturi sää", joka tekee hankalaksi pukeutumisen. Se menee herkästi liian paksuksi ja ainoastaan pipo ja hanskat ovat sellaisia liikkuvia elementtejä, joilla voi helpottaa paksua oloa.

Flunssankourissa joudun kyllä hiukan hillitsemään liikunnan intoa. Jouduin jo jättämään jäähdyttelytkin väliin. Saunan välissä oli hauskaa pyöriä lumessa ja tuntea varpaidensa jäätyvän. Mutta sitä iloa seuraavaksi vasta, kun kurkku alkaa voida paremmin.

Aurinko on antanut minulle ulkoilun lisäksi ponnekkuutta valokuvaamiseen. Luonnon ja talojen muodot ja värisävyt tulevat auringon kanssa kirkkaasti ja tuoreesti esiin ja se houkuttelee kameran paikalle. Aurinko maalaa maisemat herkullisiksi ja inspiroi leikkimään varjojen kanssa.

Erityinen intohimoni on ollut kuvata lähitienoon hirsitaloja. Olen katsastanut niiden talojen ulkoasua, joiden olen otaksunut lepäävän tyhjillään. Salapoliisi-minä on päätellyt talojen tyhjyyden pihalla makaavasta tuoreesta lumesta ja auton jälkien puuttumisesta. Myös monen talon oven edessä on odottanut rullaksikääritty mainoslehti. Näyttäisi posteljoonin tekosilta... En tiedä, onko tämä "postin heittäminen oven eteen" paikallinen amerikkalaisperäinen tapa, mutta minulle se luo turvallisuuden tunteen siitä, ettei talonomistaja ole paikalla. Ihme kyllä olen toistaiseksi selvinnyt kuvausmatkoitani ilman, että verikoirat olisivat iskeneet hampaitaansa takapuoleeni.

Hirsitalot ovat Lapin maisemissa todella viehättäviä. Ne mukautuvat hyvin luonnon väreihin ja tuoksuvat hyvältä. Pidän niistä hirsitaloista, jotka ovat sopivan pieniä ja tehty persoonallisesti.
Mutta en pidä business-Lapista ja sen busines-hirsitaloista. Siitä, että paikka ahdetaan täyteen toinen toistaan samantapaisempia taloja. Niistä tehdään niin massiivisia, että vain ökyrikkailla on varaa edes astua niiden sisäpuolelle. Lappia rakennetaan selvästi tulevaisuutta varten. Sille halutaan luoda alppimaista glamouria ja Eurooppalaista hehkua sekä houkutella turistit uudenlaiseen yltäkylläisyyden valtakuntaan. En pidä siitä, että yksilöt unohdetaan, ettei Lapin matkailu tue pientä perhettä tai yksilöä.

Aurinko laajentaa todellisuutta ja luo erilaisia mahdollisuuksia toimintaan kuin pilvinen sää. Toivoisin aurinkoa huomisellekin niin voisin keksiä uusia elämyksiä täällä olemiseen.