keskiviikko 22. elokuuta 2018

Naiseuden ytimessä


Sain valittavaksi kolmesta otsikosta yhden. Siitä syntyi tämä tarina.


Viisi asiaa, joilla nainen hemmottelee itseään

Naiseuden mehukkaimmassa ytimessä on naisen taito hemmotella itseään moninaisin tavoin. Tämä liekki palaa naisessa jo pienenä tyttönä, siitä on painokkaita viitteitä jo vaippaikäisen käytöksessä. Toiset jopa tulkitsevat tätä ominaisuutta tyttövauvan tavasta ponnistaa maailmaan ja ensimmäisestä rääkäyksestä. Siinä on erottuvaa autenttisuutta verrattuna poikiin, kuulema. Senpä tähden voidaan sanoa, että hemmottelutaidot kulkevat biologiassamme, geeneissä. Toki niitä vahvistaa myös ympäristön käytös. Äiti laittaa itsensä likoon, jotta tytär kehittyisi hemmottelutaidoissaan jo pienestä asti. Tällä tavoin taataan, että tytär kasvaa naisellisuussarjan mestaritasolle ja myös suvun maine säilyy korkealla.

Nämä biologiset ja kasvatukselliset tekijät on tärkeä ymmärtää, jotta voimme vähentää asiaan liittyvää väheksyntää ja syrjintää, jotka saa joskus aggressiivisetkin mittasuhteet. Yleensä tällainen tapahtuu naisen ja miehen välillä, parisuhteessa, mutta myös naisten keskinäisessä vuorovaikutuksessa (Ns. kilpailutilanne). Miten turhaa. Nainen on täysin avuton ja syytön. Hän vain toteuttaa sukupuolelleen tyypillistä ja oleellista ”tehtävää”. Eli lakatkaa miehet sättimästä naisia liiallisen rahankäytön tai laiskuuden suhteen, murjottamasta hiljaisina alta kulmain tai huokailevan raskaasti. Sellainen käytös on psyykkisesti kuormittavaa jokaiselle naiselle.

Naisen hemmottelutavoille ei ole juurikaan rajoja ja nainen on luova käyttämään älyään hyvinkin erilaisiin toteutustapoihin. Iän myötä taidot harjaantuu ja käyttötavat laajenevat. Tämä on sitä ihmisen henkistä kehitystä. Naisen viehätysvoima on myös oiva tapa saada hemmotteluun avuksi ulkopuolisia. Yleensä ”uhrit” ovat miespuolisia. Nainen on hyvä vaatimaan itselleen juuri haluamansalaisen kohtelun, oli kyseessä sitten hemmotteluun tarvittava teko, asia, esine, tai mitä vaan. Nainen myös mittelöi muiden sukupuolensa edustajien kanssa taidoista. Parasta on erottuminen omalla tavallaan. Se tapahtuu korostamalla hemmottelua selfie-otoksin, someviestimisellä, keksimällä uudenlaisia tapoja erottua ja toteuttamalla hemmottelua kyllin isolla sykkeellä. Raha ratkaisee monien strategian. Rahakas saa suoraan sitä, mitä hän haluaa. Pienemmän budjetin hemmottelijat käyttävät paljon verkostointia, ale-tuotteita, kierrätystä, vaihtopalveluja ja muuta sellaista lisäarvoa, jolla saa kirittyä kapasiteettiaan rahanvaltaisia kohtaan.

Hemmotteluun vaikuttaa varallisuuden ja aseman lisäksi väistämättä maa, kulttuuri ja yhteiskunta sekä ajan ilmiöt. Muotivirrat vaihtuvat nopeaan tahtiin. Moni nainen taistelee tiukasti siitä, että pysyvät muodin harjanteella. Se vaatii aikaa ja paneutumista. Nostetaan hattua heille. Toiset luovat omia genrejä, joita kutakin yhdistää oman genren ihanteet. Jopa kirjoittamattomat säännöt. Esimerkiksi ”luomugenren” naiset suosivat luonnonmukaisia ja ekologisia tapoja hemmotteluun, kun taas ”talousgenre” vetää linjat laadussa ja hinnassa, kaikki lasketaan tarkoin ja pyritään maksimoimaan hyöty. On myös alagenrejä, etenkin mamuilla eli maahanmuuttajilla. Tämä edesauttaa, että saman kulttuuritaustan ja uskonnon edustajat löytävät yhteisen sävelen.

Huolimatta taustoista ja genreryhmistä lähes jokaisen naisen mieltä hivelee myös muutamat samanlaiset asiat. Siksi on rankattu ns. Viiden kärki, joka tiivistää tätä sietämätöntäkin halua hemmotella ja sen tarpeellisuutta naisen elämässä. Tässä viiden kärjessä ovat ne tekijät, jotka osuvat tehokkaasti naisen hemmotteluhermoon ja lisää hänessä adrenaliinin ja serotoniinin tuotantoa. Näin ollen nämä tekijät ovat oleellisia naisen hyvinvoinnille ja jopa naissukupuolen lajin säilymiselle.

Ensinnäkin shoppailu on naisen veressä. Veriryhmää ei voi vaihtaa. Nainen shoppailee mieluiten kaikkea sellaista, millä hän voi koristaa ja korostaa omaa identiteettiään: vaatteet, laukut, korut, hajusteet ja meikit. Juhliin ei voi mennä toista kertaa samassa mekossa, peräkkäisinä talvina ei voi käyttää samaa talvitakkia, kenkiä on oltava niin monet kuin on asusteitakin. Vaatteiden on myötäiltävä vaihtelevan kehon linjan lisäksi omia mielialoja (esim. pms-oireiden aikana on omat asusteet), ihmisiä, tilanteita ja sääolosuhteita. Nainen tarvitsee uutta vaatetta, koska se on tärkeätä hänen hormonaalisen tasapainonsa saavuttamisessa ja hänellä on pakonomainen tarve luoda nahkansa toistuvasti uudelleen. Hän tekee kaikkensa, että tämä onnistuu. Sen voi jopa joutua repimään aviomiehen selkänahasta. Vaatteet luovat usein myös todellisuudesta ulkopuolista harhaa ja juuri tässä nainen on loistava. Harhautukset pelastaa hänet monista tiukoista tilanteista ja tähän kiteytyy oman edun tavoittelun yksi perusssääntö.

Nainen on myös aktiivinen kodintekstiilien uusija, onhan oma koti jatketta omalle identiteetille ja se pitää hehkua naiseutta ja yksilön omaa luonnetta. Tarvittaessa shoppailuksi kelpaa mikä vain kunhan nainen saa tyydytettyä tätä hemmotteluhimoaan. Nainen suuntaa luonnollisesti shoppailutarmoaan myös lapsiinsa. Kodin lisäksi lasten vaatetus määrittää naisen itseluottamusta. Ei riitä, että lapsella on jo kaikki tarvittava, ja enemmänkin, vaan naisen logiikalla lapsenkin on vaatteillaan oltava uudistuva, erottuva ja monipuolinen. Visakortti käy kuumana, kun nainen tekee tarmokkaasti hankintojaan netissä. Mies voi katsoa huuli pyöreänä vierestä.

Toisekseen viiden kärjessä on ruoka ja juoma. Naisella on kultivoitunut makuaisti. Herkkä, aistikas ja tarvitseva. Nainen rakastaa syödä ulkona laadukkaissa ravintoloissa rahaa miettimättä. Ruoan on vastattava täysin naisen makumieltymyksiä ja kehon linjoja. Nainen kaipaa usein enemmän vihreää lautaselle kuin miespuolinen kumppani. Nainen kokee tärkeäksi, että ravintolan miljöö vastaa hänen ihannettaan. Hyvä arkkitehtuuri, sopusointuinen värimaailma ja valaistus, rauhallinen tunnelma ja kenties merimaisema luovat lähtökohtaisesti mukavia energioita naiselle. Nainen myös arvioi ravintolaa vessan kautta. Vessassa pitää olla hyvä valaistus ehostamiseen, raikas kukkaistuoksu ja paperi ei saa koskaan olla loppu, muusta siisteydestä puhumattakaan. Ravintolan palvelun tulee olla sellaista, että nainen tuntee itsensä ravintolan päätähdeksi. Ruoan kylkiäisenä nainen hemmottelee itseään hyvällä drinkillä, viinillä tai shampanjalla. Pelkkä vesi juomana latistaa hänen ylevää tunnelmaa ja tekee ruokailusta liian arkista. Pöydällä oleva ruusu tai kynttilä, taustalla soiva pianomusiikki ja muut tämänkaltaiset pienet yksityiskohdat luovat naiseen sen oikean hemmottelutunteen, joka iskee oikeanlaiseen nautintohermoon. Nainen ei siis hemmottele itseään pikaruoalla, valmisruoalla tai itse valmistamallaan ruoalla. Jos oma mies on hyvä kokki, nainen hyvin mielin antautuu myös hänen ruoka-annoksen äärelle (jos miljöö on hyvin somistettu), kunhan lapset ovat pois jaloista. Nainen ei voi antautua täysin hemmottelulle jos kaitsii samalla lapsiaan.

Erilaiset hoidot ovat myös naisen kuin naisen perustarve. Nainen tarvitsee kasvohoitoja, manikyyrejä, pedikyyrejä, sokerointeja, klassista hierontaa, intialaista päähierontaa, lämpökäsittelyjä, saunahoitoja, kokovartalokuorintoja… Hiukset on myös värjättävä ja leikattava vähintään kuukauden välein. Nainen kokee, että hiustyyli määrittää hänen sosiaalista asemaansa. Liian kulahtanut väri ja ylikasvanut hiustyyli viestii hänen uskomuksessaan epänaisellisuudesta ja heikosta sosiaalisesta asemasta. Jos mieheltä kysytään, hän ei yleensä huomaa mitään eroa ennen ja jälkeen kampaamokäynnin. Niin kampaamokäynti kuin muut hoidot rentouttavat naista. Hän saa luvan olla siinä perimmäisessä tilassaan, jossa haluaa olla, palveltavana ja kaunistumassa. Hän saa pieneksi hetkeksi heittää taka-alalle lapsiarjen stressin, työkiireet, kaikki kohtuuttomat paineet, joita häneltä vaaditaan naisena. Nainen saa hoidolla kehonsa ilmentämään naiseuttaan paremmin. Ja totta puhuen ilman hoitoja nainen kokee, että hänen kehonsa rupsahtaa ja on mitätön, käyttökelvoton. Eli painitaan tärkeän asian parissa.

Nainen kaipaa pakopaikkoja arjesta. Nainen ei kestä olla aina kotona, arjen harmaudessa, sen yksioikoisine rutiineineen. Vastapainona hän janoaa uusia kokemuksia, jotta voi tuntea monenkirjavaa tunnemaailmaansa. Hän haluaa teatteriin, konsertteihin, näyttelyihin ja elokuviin. Hän haluaa hemmotella itseään sellaisella kulttuurilla, joka vie hänet hänen unelmien maisemiin, kauniisiin hersyviin puitteisiin ja romanttisiin tunnelmiin. Väkivalta, toiminta ja raadollisuus ei kuulu naisen hemmotteluhetkeen. Se järkyttää ja lamaannuttaa hänen mielen. Monen miehen nautintoon ne tuntuvat kuuluvan. Tämän vuoksi nainen valitsee usein saman sukupuolen ystäviänsä seuraksi kulttuurielämysten pariin. Näin ollen hän saa samalla jakaa ”naistenjuttuja” ja kokea yhteistä feminiinistä voimaa. Se on äärettömän tärkeä elementti yhteisen tapahtuman lisäksi.

Viides asia, joka osuu naisen hemmottuhermoon on matka. Nainen kokee matkalle lähdön täydelliseksi irtipäästämisen tavaksi arjesta, koska se sisältää kaikkia edellä mainittuja elementtejä (shoppailua, ruokaa ja juomaa, hoitoja ja kulttuuritapahtumia). Matka ei ole vain lyhyt nautinnon hetki vaan matka antaa tyydytystä, johon voi laskeutua pitemmäksikin aikaa, hellittäväksi ja elämän hyväiltäväksi. Matka voi olla vain parin päivän kylpälämatka tai laivamatka, mutta parhaimmillaan se on ainakin viikon pituinen kaukomatka. Nainen ei tunne hemmotteluksi matkaa sukulaisten nurkkiin tai kokoperheen reissua, jossa edetään lasten ehdoilla. Nainen kaipaa aikaa itselleen ja tarpeilleen, elämyksiä, eleganttisuutta ja ripauksen erikoisuutta. Nainen haluaa ahmia vaahtokarkkeja, kylpeä poreammeessa, nukkua silkkilakanoissa ja vajota pilvilinnoihin.

Hänhän on sisimmissään valtakunnan ainoa prinsessa!

lauantai 4. lokakuuta 2014

Rakkauden kasvottomuuksia


Meillä on mahdollisuus monenlaiseen kokemukseen olla rakastettuja ja rakastaa. Monta reittiä tähän. Monta oikeaa ihmistä kokemaan sitä kanssamme. Kaikki se on erilaista ja ainutlaatuista. 
Jokainen koskettaa.

Ihmissuhteiden kautta olemme ihmisiä, lihaa ja verta. Janoamme kohtaamisia, ja rakkautta, jotta olemme olemassa. Janoamme tutkia itseämme kohtaamisten kautta. 
Jokaisessa niissä meistä paljastuu uusia ulottuvuuksia. 
Kasvatamme itseämme. 

Kun kosketus osuu voimakkaammin omaan sisimpään, jää rakkauden kokemukseen herkemmin kiinni. Se mullistaa sisimpämme. Aktivoituu uteliaisuus antautua kokemukselle.
Eteemme tarjoutuu lahja. Se sisältää mahdollisuuden tuntea. Tutkia rakkautta. Pyhittää sille tila. Leikkiä sen kanssa. 
Sallia itselleen suuri seikkailu. 

Lahja annetaan usein, mutta aina emme huomaa sitä.
Lahja onkin erilaisessa paketissa kuin odotamme. Tai emme ole valmiita ottamaan sitä vastaan. Saatamme kuvitella lahjan riistävän meiltä jotain muuta tärkeää. Tai avaamme lahjan samalla tarmolla kuin pieni lapsi, joka repii lahjapaperin riekaleiksi. Olemme malttamattomia. 
On tärkeää kunnioittaa lahjaa, olla sille hellä sillä sisältö on arvokas. 

Rakkauden lahja ei vaadi mitään. Ei sitoutumista, sopimuksia, aikatauluja.
Se on koko ajan kaikkialla läsnä ja sinä valitset onko se sinussa totta. Tuntuuko se ytimessäsi.
Sillä ei ole rajoja, mutta asetamme sen kokemiselle rajoja. 
Ilmiannamme rakkauden kautta omaa rajallisuuttamme. 
Rakkaus mahdollistaa päästämään irti.

Sitoutuminen toiseen ihmiseen ja yhteiseen rakkauteen on kaunista.
Kun se ei kahlitse. Ja jos tahto siihen tulee syvältä sydämestä. Totuudesta. Sitoutuminen on osoitus, että haluaa pysähtyä rakastamaan. Haluaa antaa rakkaudelle mahdollisuuden kasvattaa siipiä. 
Olemalla samalla vapaa. Unohtamatta itseään. 
Omia siipiään.

Rakkaus on parhaimmillaan kasvotonta. Kohtaamiset ja ihmiset muuttuvat hetkiksi ja hahmoiksi. Ei ole väliä, mistä tulet ja minne menet, kuka olet, miltä näytät ja mistä pidät.
 On elämän vahvin energia. 

Se hetki, joka koskettaa.





lauantai 31. toukokuuta 2014

Ihoni


Ihoni on ohut ja hauras. Se on silkkiä, josta puuttuu täydellinen pehmeys, mutta sillä on sama arvokkuus. Ihan kuin se olisi pudottanut talvitakkinsa pakkasella. Elämänviima läpäisee ytimeen.
Ei ole katosta, jonka suojassa ei tuuli puhaltaisi.
Tulee kylmä.

Se kuultaa läpi erilaisin värein. Parhaimmillaan se helmeilee kuin meren pinta, johon paistaa aurinko. Joskus se huutaa. Äänetön vaikerrus iskee kiinni. Sisin on siinä verestävällä tavalla totta.
Se hikoaa, kun on painetta. Hikikarpalot täyttävät ihon kuopat. Kosteikoissa sykkii sydän. Kaikkialla värisee elämä. Sielu säveltää värinän. Koko iho hengittää sen tahdissa. Myös pienimmät karvat.
Kuin tanssisivat.

Pulleat suonet muodostavat sille kartan, jossa ei ole kohteita. Se on alastomana kaikille auki. Huokoset taas ammottavat suurina kuin petoeläimen suu. Sillä seurauksella, että iso parvi hyönteisiä lentää ihon kitalakeen ja tarttuu sinne kiinni. Ne nipistelevät pienillä siivillään.
Tekee kipeää. Niitä ei saa sylkäistyä pois, iho imaisee itseensä.

Ihoni on auki. Tai kiinni. Kuin ovi, joka ei pysy raollaan. Päivän paiste tai yön pimein hetki.
Sitä muovailee tunteet ja ajatusten varjot. Rakkaus antaa iholle notkeutta. Luottavaisena se kasvaa, uskoutuu lähelle. Lämpenee. Pettymyksen äärellä se lukitsee itsensä.
Kääntää kyyneleiset kasvonsa sisälleen.
Kutistuu.

Ihoni on minä. Elämä. Universumi. Rakkaus. Sinä.



keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Rakkauden lähettiläät


Kaksi palleroa pyörivät ympärilläni ja kiehnaavat huomiota. Silitän, rapsutan ja paijaan niitä. Samantien alkaa kehrääminen. Ensin on vuorossa musta kissa. Se käy selälle, venyttää itseään ja pyörii itsensä ympäri. Silitän sitä joka paikasta vatsaa myöten, mutta eniten se himoitsee kosketustani päänsä alueella. Sillä on paksut posket, joilla se puskee kättäni. Se on pehmoinen ja lämmin. Välillä se leipoo tassuillaan karvalelua tai kerran minun vatsaani. Jos makaan sen vieressä, se tulee ja ottaa hampaillaan hiuksiani suuhunsa ja näykkii niitä tarmokkaasti. Se tekee hyvää päänahalleni.

Toinen kissa villiintyy silityksestä niin, että se ottaa käteni tassujensa väliin ja puree minua. Hellästi kuin tiedostaen hyvin, missä menee kipuraja. Sen koko nahka karvan alla liikkuu aina, kun silitän sen selkää. Se on aistillinen koko kehollaan. Sekin pyörii itsensä ympäri lattialla. Molemmat ovat yhtä rakastavia ja nauttivat silityksestä täysillä. Ne laittavat silmänsä kiinni ja kulmahampaat paistavat niiden huulten välistä, kun ne rentoutuvat.

Seuraan niiden liikkeitä. Pehmeitä askelia ja sulavia hyppyjä ylimääräisistä kiloista huolimatta. Ne kuuntelevat valppaina. Korvat heilahtavat pienemmästäkin risahduksesta. Toinen kissa murisee oven suussa, kun rapusta kuuluu ääniä. Kysyn siltä, oletko ollut edellisessä elämässä vahtikoira. Ne juttelevat toisilleen erilaisin äänin. Välillä ääni on kujertelevaa, välillä aistin määrätietoisuutta, jopa vaativan sävyn. Musta kissa on vaativa, kun se haluaa päästä ulos. Asiaa tehostaa tassujen kopsutus terassin ovenlasia vasten. Ei auta kuin pukea punaiset nahkavaljaat päälle ja päästä kisu ulos. Siellä se sähisee hauskasti linnuille ja toljottaa silmät suurina maailmaa.

Iltaisin kissat innostuvat kilpa-ajoon toistensa kanssa. Silloin matot saavat kyytiä ja tavarat lentelevät paikoiltaan. Yritän osallistua juoksuleikkiin, mutta ne säikähtävät. Silloin tajuan, että koirien kanssa juostaan, mutta kissojen kanssa katsotaan vierestä. Sen sijaan leikitän niitä tikulla, jonka päässä on höyheniä. Joka leikin jälkeen lelu on hiukan ohuempi, höyhenet liimautuvat kissojen teräviin kynsiin.

Parasta on hetket, kun kissat ovat lähelläni rentoina ja tunnen rakkauden meidän välillä. Kissat hyrräävät ja haluavat omalla tavallaan paijata minua. Liikutun niin, että ihokarvani nousevat pystyyn ja sydämeni on pakahtua. Kunpa pääsisin useammin hoitamaan näitä veitikoita, oikeita rakkauden lähettiläitä.



maanantai 12. marraskuuta 2012

90-vuotis juhlat


Minut on puettu kauniiksi. Kenen vaatteet nämä ovat? Minut kyyditään hienoon paikkaan, jota sanovat ravintolaksi. Ensimmäinen kerta, kun olen sellaisessa paikassa, vaikka väittävät muuta. Jännittää, enkä ymmärrä yhtään, mitä minun pitäisi tehdä. Ympärilläni on paljon ihmisiä. Kaikki hymyilevät ja onnittelevat minua. Tiina sanoo, että on minun synttärit. He tuntevat toisensa. Itse en muista heitä.

Minut istutetaan pöytään vieraitten ihmisten joukkoon ja eteeni tuodaan ruokaa. Taasko pitää syödä, juurihan söin kotona? Käsi tärisee ja pudotan päälleni perunan. Yritän salata sen muilta ja työnnän perunan lattialle. En ymmärrä, miksi tuntematon nainen kysyy minulta, onko ruoka hyvää. Näkiköhän se, että pudotin perunan? Haluan mennä vessaan ja sanon sen ääneen. Tiina tulee mukaan. Ovi on vaikea, erilainen kuin kotona. Samoin se, mistä tulee vettä, jotta saan pestyä kädet. Se on jotenkin jumissa, ehkä rikki. Tiina osaa korjata sen heti, onpa hän taitava. Saan pestyä kädet.

Minut viedään tutumpaan paikkaan. Se on tyttäreni ja hänen miehensä asunto. Väkipaljous ympäröi minua yhä sinnikkäästi. He halaavat ja onnittelevat. Minä liikutun, kun saan niin monta kukkakimppua. Minulle kerrotaan, että on syntymäpäiväni. Joku kuiskaa vieressäni, että taasko se pitää sille muistuttaa. Ihmettelen moista kommenttia.

Kauhea hälinä. Lapset huutavat. En kuule, mitä ihmiset puhuvat. Nyt he näyttävät tutummilta, mutta en saa kaikkien nimiä mieleen. Minua ohjataan huoneen laidasta toiseen ja kehotetaan istumaan. Eteeni tuodaan kahvia ja kakkua. Juon ja syön, mitä tarjotaan. Olen hiljaa ja keskityn siihen, ettei kakunmuruja tipu päälleni. Muut puhuvat, mutta kukaan ei kysy minultä mitään. En  edes ymmärrä, mistä he puhuvat, mutta nyökkään, kun minua katsotaan. Naurahdan silloin, kun muutkin tekevät niin.

Menen sohvalle istumaan. Silmäni menevät kiinni ja äänet häipyvät. Ihana rauha. Olen muuttunut lapseksi. Istun äidin sylissä tuvassa ja äiti kertoo minulle tarinaa metsäneläimistä. Minulla on hyvä ja turvallinen olo. Tuvassa palaa tuli ja sisareni leikkii lattialla. Haluaisin pysyä äidin sylissä ja kuunnella tarinaa, mutta joku ravistelee minua ja pyytää pysyä hereillä. Palaan hälinään ja näiden nimettömien ihmisten joukkoon. Suoristan selkäni ja yritän hymyillä. Silmissäni kirvelevät kyyneleet.