keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Keisari sytytti temppelin liekin


Juhlapäivä.

Tulimme porukalla saliin. Kaikilla sama toive. Sama pyrkimys.
Lahjanantaja saapui eteen. Kertoi, kuvasi, opasti. Muistutti jo olemassaolevaa tietoa. 
Kaikkeus laskeutui hetkeksi.

Rakkaudellisuus leijui ilmassa. Odotus oli palkittu. Hymyileviä kasvoja. Ravittuja sieluja.
Siitä oli hyvä lähteä jatkamaan matkaa. 

Kotiin oli syttynyt monta lamppua, tuli paloi kaminassa ja pöydällä oli ruusuja. 
Sydämen temppeli voi paremmin, kun sitä huolletaan rakkaudella. 



( Geshe Pema Dorjeen luennoi Teosofisessa seurassa aiheesta "Kuinka olla tarkkaavainen")


sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Simply the best



Elämän yksinkertaiset asiat ovat parhaimpia. Yksinkertaisuus on kaunista. Valitettavasti se hukkuu usein kaiken monimutkaisuuden alle. Ihmiset menettävät kosketuksen yksinkertaisuuteen omalla toiminnallaan.



Oman elämän yksinkertaistaminen on oikeastaan hmm...sekin yksinkertaista, mutta se vaatii monimutkaisuudesta poisoppimista. Epäolennaisen unohtamista. Silloin pitää harjoitella. Moni on laiska harjoittelemaan. Raha voi sotkea tätä. Sen avulla ei tarvitse harjoitella. Haalimme asioita ympärillemme ja etsimme elämyksiä rakennetusta maailmasta. Moni eksyy isojen legotalojen ja nukketaloelämän sokkeloihin ja kadottaa yksinkertaisen todellisuuden.



Yksinkertaisuus on jotain, mikä on aina ollut ja tulee olemaan. Se on sitä, mitä pidetään itsestäänselvyytenä ja tylsänä. Siihen liitetään kaikenlaista aliarvioimista, samalla se on jokaisen elämän lähtökohta. 



Luonto on yksinkertainen. Sieltä voi aina hakea apua jos elämä menee liian rönsyileväksi. Luonto ei maksa mitään ja se on itsessään elämysten kuningas. Siellä voi havaita aina uutta. Kokea elämykset aitoina ja yllättyä, kun mikään ei ole koskaan samalla tavalla.



Taltioin näkemääni yksinkertaista kauneutta. Apilat, maisema, taivaan värit, pilvet ja sade. Täysin yksinkertaisia asioita, joille ei kuitenkaan anneta riittävästi arvoa.