Kasvot syntyvät ryppyisinä ja hapuilevat äidin rintaa.
Ne nojaavat rennosti syliä, omaa vuodetta ja sohvan muotoa.
Niistä pääsee kyyneliä, niihin tulee naururyppyjä ja ahaa-elämyksiä.
Kasvot kasvavat ja kokevat uusia muotoja. Niihin kehittyy finnejä, arpia ja haavoja. Ne tippuvat, törmäävät ja kolhiintuvat. Ne kestävät ja aina uusiutuvat.
Kasvot nauttivat keltaisesta taivaankaappaleesta ja vaihtavat väriä. Tuulessa ne siirtyvät hupun suojiin piiloon. Pakkasessa ne kipristyvät kokoon ja omenanpunaisiksi muuttuvat.
Kasvot kukoistavat rakkaudessa. Paijauksesta ne lämpenevät ja ihohuokoset laajenevat. Ne lepäävät vasten toisen poskea tai kättä. Rakkaudessa ne uusiutuvat ja niihin syntyy erityinen hehku.
Kasvot peilaavat vaatteen väriä, hiusten pituutta ja mallia. Ne muuttuvat meikeistä, viiksistä ja väsymyksestä. Univelassa ne lerpahtavat ja kuihtuvat kokoonsa.
Kasvot huokuvat metsässä. Ne venyvät haukotuksessa. Ne putoavat tanssissa. Ne lentävät avoautossa.
Ne kylpevät vedessä, tuoksuissa, hieronnassa ja kuorinnassa. Niitä raastetaan parranajossa.
Kasvot näyttäytyvät eri kulmissa. Valossa ne ovat silminpistävät. Pimeässä niitä ei näy lainkaan.
Kasvot värittyvät eri tavoin eri kulttuureissa ja ne vääntyvät eri tavoin eri kieltä muodostaessa. Ne välittävät valhetta, vääryyttä ja petosta. Kätkevät sisälleen kaiken.
Kasvot kipuilevat. Kouristelevat. Rypyttyvät.
Kuolinvuoteella ne lakkaavat tekemästä mitään. Ne ovat hengettömät, värittömät, pelottavat. Ne ovat silti kauniimmat kuin ehkä koskaan.
Kasvot elävät kaikessa. Ne muuttuvat joka hetki. Ne pukevat asioille merkityksen. Ne kertovat elämäntarinaa. Kasvottomuutta ei ole laisinkaan.
