Lapin yössä

Lapin maisemat ovat harvinaisen karut harmaana päivänä näin toukokuun alussa. Talvi on pitkittynyt ja jättänyt lumen askeleet metsiin ja nämä askeleet ovat päälleekkäisinä isoina kerroksina. Kerrokset ovat levittäytyneet ja tasoittuneet pitkin metsää vankannäköiseksi lumimatoksi. Kerroksen pinta on kuitenkin yllättävän hauras keväisenä päivänä ja sen sisälle sujahtaa helposti jalka jos toinenkin.On juuri se hetki, kun hiihto voi vielä paikoin luistaa, mutta metsän aurinkoiset kohdat ovat saattaneet menettää lumen pinnan liukkautta ja saaneet rosoisemman muodon.

Lapin puut ottavat vierailijan vastaan autioina, ilman lehtiä. Niiden ruskeat oksat muodostavat erilaisia usvaisia kuvioita taivasta vasten. Valkoiset tunturit erottuvat maisemasta, jota tasoittaa vain puiden värittömyys. Tunturit ottavat kulkijat vastaan ryhdikkäinä ja hallitsevina. Ne muistuttavat jonkinlaisia portinvartijoita, jotka antavat luvan päästä oikean Lapin makuun. Niillä on näyttävä valta ihmisten maailmassa. Ihmiset ovat vanginneet ne lasketteluhisseineen ja lumikoneineen, jolla tunturit tuovat paikalliseen elinkeinoon vaurautta. Silti niiden kauneus piilee niiden luonnollisuudessa. Siinä, että tunturit vain ovat niin isoja ja niiden ympärillä maailma erottuu pienenä ja jotenkin epätodellisena.

Lappi on vaitelias. Talvisesonki on loppunut viikko sitten juhlittuun vappuun ja sen hiihtokeskukset ovat sulkeneet ovensa, kaikenlaiset talviurheiluvälineiden vuokraajat siirtyneet kesälomille ja kylmää vuodenaikaa työllistävät sijaiset ovat lähteneet muualle kerämään olutlaseja ja tekemään sesonkiajan kuumimpia drinkkejä. Lappi seisoo omalla paikallaan ja siinä näkyy turistien sinne kylvämä kylläisyys ja ne jäljet, joita ei ole ehditty vielä peitellä kesäteloille. Mökkimiljöössä on rivistö suuria ja kauniita "alppimajoja", mutta muutama hassu auto näkyy pihoissa, muuten ne puhuvat hetkellistä autioitumistaan. Teillä on tuoreita koirankakkoja ja erilaista laskettelukrääsää, lonkerotölkkejä ja muuta roskaa moneen lähtöön. Joku on unohtanut upeat nahkahanskat maahan, toisen pipo on kiinni lumihangessa. Tupakantumppikertymä kertoo, missä on ollut luvallista ja mukavaa pössytellä. Uudenveroinen pulkka, jonka kyytipojaksi löytyi kahdet käytetyt laskettelusauvat tulivat kuitenkin tarpeeseen. Minulle!

Myös pieni tunnelmallinen kota odotti vielä siellä rinnekahvilan siivousjonossa. Sen ovi oli auki ja kävin siellä tunnelmoimassa. Savun tuoksu muistutti savusaunaa. Keskellä oli hiillostettu makkaraa ja seinille oli kiteytyneenä sen tuoksu ja kävijöitten nimikirjoitukset. Siinä istui myös Lasse ja Leena vuonna 1980. Mahtoi olla mukavan tunnelmallinen paikka antaa rakkauden roihuta.

Lumi yllätti. Etelä-Suomessahan sentään ovat puiden lehdet täydessä nupussa ja sini- ja valkovuokot kylpevät metsissä ja koristavat teiden varret. Linnut sirkuttavat täydellä elinvoimalla ja niitä on palannut kaukaa maailman toiselta laidalta. Lapissa on hiljaista ja uuden elämän alku ei ole vielä siementänyt tänne saakka. Ero Etelä-Suomeen on valtaisa, kuin olisi matkustanut toiseen maahaan tai aikakauteen. Arktinen sää ei ollut mikään kovin riemastuttava tunne nahkatakin ja farkkujen peittämässä ohuessa ihossa. Jäsenet saivat kolkon vastaanoton. Lapissa on juuri nyt melkoinen Itäviima. Se vihlaisee aavoilla kohdilla monta astetta aitoa ilmastoa kylmemmin.

Iltasaunan lämmittäessä kehon voi nyt viimein hiljentyä Lapin yöhön. Aurinko laski myöhään ja sai päivään runsaasti enemmän pituutta. Yllä on pilvimassa ja se päästelee lumisadetta koko taivaan pituudelta. Tähtitaivaasta ei näy merkkiäkään, eikä "superisosta" kuusta, joka olisi juuri tänä yönä harvinainen näky maailmassa. Lapin yössä on silti oma planetaarionsa kaikkien metsässä elävien kiiluvien silmien kanssa.