Raapaisuja aivokuorikerroksen saloihin, oman sydämen tajuntaan, yhteiskunnassa eläviin piilomerkityksiin, sen vaiettuihin ja hiljaisiin kulisseihin. Pyrkimyksenä itsen ja ehkä myös muiden humaanien ymmärtäminen. Näin ollen toiveena mielekkäämpi taivallus tällä elämän näyttämöllä.
keskiviikko 7. marraskuuta 2012
Testosteronin getossa
Vahtimestari kertoo, että kuntosali ja voimailusali ovat yhdistetty. Sana "voimailu" herättää epäilykseni. Astun kuitenkin reippaasti sisälle. Tila on pieni, hämyisä, ilmassa haisee hiki. Seinät ovat kuluneet. Ensimmäisenä vastaan tulee nyrkkeilysäkki. Epäilykseni voimistuvat.
Sali on täynnä pelkkiä uroksia. Kaikki kääntyvät katsomaan minua. Kaikki tuijottavat. He ovat eri-ikäisiä. Kulahtaneista t-paidoista ja verkkareista näkee, ettei salille tuloon ole satsattu. Täällä ei voimailla vaatteilla vaan pelkällä motivaatiolla. Täällä ei näytellä naisille taitoja. Täällä ei käy naisia.
Rauta rutisee. Irtopainot vierivät lattialla. Täällä tehdään parasta, jotta hauis kasvaisi. Peilin kautta katsotaan itseä ja mitataan hauiksen kokoa. Miehet mittelöivät siitä, kuka nostaa eniten. Testosteronia uhkuu ilmassa. Samanlainen tunnelma kuin autokorjaamolla.
Kun vähänkin vilkaisee niitä kasvoihin niin heti tulee takaisin hymyjä, pari silmäiskuakin. Pelkään, että joku hyökkää vielä juttelemaan. Pakenen lämmittelemään ja mietin varauloskäyntiä. Kuntopyörä on turvallinen aikalisä.
Poljen ja tuijotan tiiviisti lattiaa. Vieressä on juomapiste ja miehet laukkaavat siinä yhtenään. Sivusilmällä huomaan katseita. Yritän näyttää keskittyneeltä pyöräilijältä.
Pyöräily nostattaa minussa addrenaliinia. Miehinen energia ympäröi koko tilan. Tekee mieli olla itsekin jätkämäinen, jotta tuijotus loppuisi. Otan pahisilmeen kasvoille. Tekee mieli sylkäistä lattialle, mutta en tee sitä.
Saan olla rauhassa. Katseet hiljenevät. 1,5 euroa ei ole paha hinta oman maskuliinisen puolen kasvattamisesta ja uudenlaisen maailman läpäisemisestä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tuli muistoja mieleen nuoruudesta :) Tosiaan kun sällit huomasivat että likka on tosissaan ahertamassa eikä seuraa etsimässä.Sain olla rauhassa.:) Nykyään kun sitten työnpuolesta voin käydä ilmaiseksi salilla, on välillä vähän sama juttu.En ole mennyt etsimään seuraa tai puhekumppania, vaan ihan nauttimaan hikisestä aherruksesta :) Sen ovat onneksi työkaverit tajunneet myös ja sällit.
VastaaPoistaOlen kaivannut kirjoituksiasi :)Herättävät ajatuksia pintaan ja tunteita moninaisia.
VastaaPoista