maanantai 12. marraskuuta 2012

90-vuotis juhlat


Minut on puettu kauniiksi. Kenen vaatteet nämä ovat? Minut kyyditään hienoon paikkaan, jota sanovat ravintolaksi. Ensimmäinen kerta, kun olen sellaisessa paikassa, vaikka väittävät muuta. Jännittää, enkä ymmärrä yhtään, mitä minun pitäisi tehdä. Ympärilläni on paljon ihmisiä. Kaikki hymyilevät ja onnittelevat minua. Tiina sanoo, että on minun synttärit. He tuntevat toisensa. Itse en muista heitä.

Minut istutetaan pöytään vieraitten ihmisten joukkoon ja eteeni tuodaan ruokaa. Taasko pitää syödä, juurihan söin kotona? Käsi tärisee ja pudotan päälleni perunan. Yritän salata sen muilta ja työnnän perunan lattialle. En ymmärrä, miksi tuntematon nainen kysyy minulta, onko ruoka hyvää. Näkiköhän se, että pudotin perunan? Haluan mennä vessaan ja sanon sen ääneen. Tiina tulee mukaan. Ovi on vaikea, erilainen kuin kotona. Samoin se, mistä tulee vettä, jotta saan pestyä kädet. Se on jotenkin jumissa, ehkä rikki. Tiina osaa korjata sen heti, onpa hän taitava. Saan pestyä kädet.

Minut viedään tutumpaan paikkaan. Se on tyttäreni ja hänen miehensä asunto. Väkipaljous ympäröi minua yhä sinnikkäästi. He halaavat ja onnittelevat. Minä liikutun, kun saan niin monta kukkakimppua. Minulle kerrotaan, että on syntymäpäiväni. Joku kuiskaa vieressäni, että taasko se pitää sille muistuttaa. Ihmettelen moista kommenttia.

Kauhea hälinä. Lapset huutavat. En kuule, mitä ihmiset puhuvat. Nyt he näyttävät tutummilta, mutta en saa kaikkien nimiä mieleen. Minua ohjataan huoneen laidasta toiseen ja kehotetaan istumaan. Eteeni tuodaan kahvia ja kakkua. Juon ja syön, mitä tarjotaan. Olen hiljaa ja keskityn siihen, ettei kakunmuruja tipu päälleni. Muut puhuvat, mutta kukaan ei kysy minultä mitään. En  edes ymmärrä, mistä he puhuvat, mutta nyökkään, kun minua katsotaan. Naurahdan silloin, kun muutkin tekevät niin.

Menen sohvalle istumaan. Silmäni menevät kiinni ja äänet häipyvät. Ihana rauha. Olen muuttunut lapseksi. Istun äidin sylissä tuvassa ja äiti kertoo minulle tarinaa metsäneläimistä. Minulla on hyvä ja turvallinen olo. Tuvassa palaa tuli ja sisareni leikkii lattialla. Haluaisin pysyä äidin sylissä ja kuunnella tarinaa, mutta joku ravistelee minua ja pyytää pysyä hereillä. Palaan hälinään ja näiden nimettömien ihmisten joukkoon. Suoristan selkäni ja yritän hymyillä. Silmissäni kirvelevät kyyneleet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti