Tarinoita kontrollista

Hän heräsi joka aamu puoli kuudelta.
Puki ylleen puhtaan ruutupaidan ja suorat housut
Pesi kasvonsa
keitti kaksi kuppia Pauligin kahvia
ja teki kaksi ruisvoileipää kurkkuviipaleilla.

Hän istui keittiönpöydän vasemmalle puolelle
tuolille, jossa oli jo kulumaa käytöstä
siten, että näki ikkunasta ulos lintulaudalle
ja oli näkemättä roskiksen puoleista sivua
ja asetti lukulasit päähänsä.

Hän kaivoi edellisen viikon Hesarin pöydän viereisestä lehtikasasta
sen Hesarin, jonka hän aina viikon viimeisenä päivänä klo 20
noutaa muiden viikon Hesarien kanssa
viereisen kadunkulman Pitzeriasta
sieltä, jossa tiedetään jättää hänelle käytetyt lehdet tiskin taakse.

Hän luki lehden kahdesti
ensimmäisellä kerralla hän alleviivasi tärkeimmät uutiset
jotta tiesi palata lukemaan ne uudelleen
samalla hän siemaili kahviaan sokerilla
ja söi leipäänsä pureskellen jokaisen palan viisitoista kertaa.

Aamiaisen jälkeen hän pyyhki suupielensä nenäliinalla
Nenäliina kulki aina mukana ruutupaidan rintataskussa
Jos se ei jostain syystä siellä ollut
(hän oli silittäessään puhtaan paitansa unohtanut laittaa sen taskuun)
hän järkyttyi kovasti.

Silloin hän ei kävellyt makuuhuoneeseen hakemaan uutta nenäliinaa
joka olisi ollut hyvin yksinkertainen ratkaisu
vaan hän aloitti aamutoimensa uudelleen
teki kaiken järjestelmällisesti toisen kerran
kunnes pääsi pyyhkimään suupielensä nenäliinalla, joka oli nyt taskussa.


---

Jokainen muisti hänet
hän oli pyörän selässä tunnin alussa
jatkoi seuraavaan tuntiin saman pyörän istuimella
hänellä oli vaappuva tyyli polkea
hän oli jotenkin kaukana muista
eikä läsnä

Hän kuihtui kuihtumistaan
vaatteet näyttivät isoilta
silmälasit liian suurilta
ponihäntä pieneni
kasvot lakkasivat kiiltämästä
hän tuskin edes hikoili

Hän oli siellä aina
aamuisin, päivisin ja iltaisin
kunnes yksi päivä
häntä ei enään näkynyt
kaikki varmasti miettivät
minne hän oli joutunut.

Oli lämmin kesäpäivä
hahmo edessäni aurinkoa vasten
ihminen pitkässä untuvatakissa
outo ilmestys keskellä ruuhkaista katua
kasvot olivat harmaan kalpeat
hurja epätoivo näkyi jo kaukaa.

Se oli hän
hän pyysi rahaa
pyysi sen verran, että pääsisi sisälle jonnekin
juomaan kupin teetä
annoin hänelle rahaa
hän hymähti.

Näin hänet sitten useamman kerran
samoilla Kampin kulmilla
hän laahusti kumarassa
untuvatakki päällä kesähelteellä
katsoin huolestuneena kadun varrelta.

Luojalle kiitos
hän lienee paranemaan päin
hän käy jälleen pyöräilemässä
mutta hän on ainakin 10 kiloa isompi
kasvoissa punakka väri.

Ehkä hän on terveempi
toivottavasti onnellisempi
toivon hänelle jokatapauksessa kaikkea hyvää!


---


6-vuotiaana
äiti laittoi minut pianotunneille
isä kannusti jatkamaan jalkapalloa
jonka aloitin jo 4-vuotiaana.

7-vuotiaana
aloitin ranskalaisen koulun
osaamatta lausettakaan sitä kieltä
isä oli opettanut minulle vain aakkoset

8-vuotiaana
pianotunteja oli jo kolmesti viikossa
äiti patisti soittamaan
ja piti hakea musiikkilinjalle.

9-vuotiaana
pianotunnit eivät huvittaneet
halusin pelata jalkapalloa tai leikkiä
äiti ja isä riitelivät asiasta.

10-vuotiaana
tuli lisää kieliä opeteltavaksi
ranskan lisäksi englanti
yhä protestoin pianotunteja.

11-vuotiaana
sain stipendin musiikinopiskeluun
pianotuntien määrä kasvoi entisestään
kalenteri meni uusiksi.

12-vuotiaana
huomasin olevani rättiväsynyt
päivät olivat pitkiä
kalenterista oli tullut raamattu.

13-vuotiaana
yllätyin, ettei kukaan ikätoveri leiki nukeilla
lapsuus oli mennyt
enkä ollut ehtinyt leikkiä.