keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Rakkauden lähettiläät


Kaksi palleroa pyörivät ympärilläni ja kiehnaavat huomiota. Silitän, rapsutan ja paijaan niitä. Samantien alkaa kehrääminen. Ensin on vuorossa musta kissa. Se käy selälle, venyttää itseään ja pyörii itsensä ympäri. Silitän sitä joka paikasta vatsaa myöten, mutta eniten se himoitsee kosketustani päänsä alueella. Sillä on paksut posket, joilla se puskee kättäni. Se on pehmoinen ja lämmin. Välillä se leipoo tassuillaan karvalelua tai kerran minun vatsaani. Jos makaan sen vieressä, se tulee ja ottaa hampaillaan hiuksiani suuhunsa ja näykkii niitä tarmokkaasti. Se tekee hyvää päänahalleni.

Toinen kissa villiintyy silityksestä niin, että se ottaa käteni tassujensa väliin ja puree minua. Hellästi kuin tiedostaen hyvin, missä menee kipuraja. Sen koko nahka karvan alla liikkuu aina, kun silitän sen selkää. Se on aistillinen koko kehollaan. Sekin pyörii itsensä ympäri lattialla. Molemmat ovat yhtä rakastavia ja nauttivat silityksestä täysillä. Ne laittavat silmänsä kiinni ja kulmahampaat paistavat niiden huulten välistä, kun ne rentoutuvat.

Seuraan niiden liikkeitä. Pehmeitä askelia ja sulavia hyppyjä ylimääräisistä kiloista huolimatta. Ne kuuntelevat valppaina. Korvat heilahtavat pienemmästäkin risahduksesta. Toinen kissa murisee oven suussa, kun rapusta kuuluu ääniä. Kysyn siltä, oletko ollut edellisessä elämässä vahtikoira. Ne juttelevat toisilleen erilaisin äänin. Välillä ääni on kujertelevaa, välillä aistin määrätietoisuutta, jopa vaativan sävyn. Musta kissa on vaativa, kun se haluaa päästä ulos. Asiaa tehostaa tassujen kopsutus terassin ovenlasia vasten. Ei auta kuin pukea punaiset nahkavaljaat päälle ja päästä kisu ulos. Siellä se sähisee hauskasti linnuille ja toljottaa silmät suurina maailmaa.

Iltaisin kissat innostuvat kilpa-ajoon toistensa kanssa. Silloin matot saavat kyytiä ja tavarat lentelevät paikoiltaan. Yritän osallistua juoksuleikkiin, mutta ne säikähtävät. Silloin tajuan, että koirien kanssa juostaan, mutta kissojen kanssa katsotaan vierestä. Sen sijaan leikitän niitä tikulla, jonka päässä on höyheniä. Joka leikin jälkeen lelu on hiukan ohuempi, höyhenet liimautuvat kissojen teräviin kynsiin.

Parasta on hetket, kun kissat ovat lähelläni rentoina ja tunnen rakkauden meidän välillä. Kissat hyrräävät ja haluavat omalla tavallaan paijata minua. Liikutun niin, että ihokarvani nousevat pystyyn ja sydämeni on pakahtua. Kunpa pääsisin useammin hoitamaan näitä veitikoita, oikeita rakkauden lähettiläitä.



1 kommentti: