Eläimillä ja ihmisillä on paljon yhteistä. Yksi asia on kyky provosoida toimintaansa, mikäli haluaa tulla kuulluksi. Eläimet osaavat näyttää tunteitaan moninaisina tekoina, mutta tarvittaessa ne osoittavat tekonsa hyvinkin näkyvästi ja häiritsevästi. Yleensä tämä äärikäyttäytyminen tapahtuu vain, koska he eivät tule ymmärretyksi omistajilleen muulla tavoin. Me ihmiset olemme niin omissa maailmoissamme, ettemme ole herkistyneitä näkemään pienen lemmikkimme ääntä. Emme huomaa, mitä kaikkea se kertoo meille ennenkuin sen ääni on meidän mittapuulle liiankin painokas. Monen kissan ja koiran tukahdutettu ääni lirisee keltaisen nesteen muodossa puhtaille sängyn peitteille. Sillä hetkellä katkeaa yhden jos toisen ihmisen hermosolu ja lemmikki lentää leppäkeihäänä kauas näköpiiristä.
Eläinkommunikoija Maiccu Koistisella on erikoinen lahja, hän kykenee kuulemaan eläinten hiljaisen äänen. Hän saa yhteyden eläinten sisimpään ja kommunikoi heidän kanssaan. Maiccu pystyy ottaa yhteyden eläimeen jopa toiselle puolelle maapalloa. Tässä ajattomuus ajaa asiansa, maapallon rajathan eivät koske sisäisiä taajuuksiamme. Maicun ansiosta moni lemmikkinsä haasteisen käyttäytymisen kanssa kamppaileva on saanut vastauksia ja oppinut ymmärtämään, mitä eläin kertoo. Miksi sieltä sängystä löytyy joka päivä sitä keltaista nestettä, miksi koira haukkuu aina sille tietylle ihmiselle tai mitä emakko suree? Eläinten käyttäytymisen takaa löytyy aina loogisia syitä. Skeptisetkin ovat viimeistään siinä vaiheessa pudottaneet silmänsä päästä, kun Maicun tulkinta ja siihen reagoiminen ovat oikeasti tepsineet. Kiukku-Kalleksi nimetty koiravanhus onkin muuttunut yllättäen lempeäksi itsekseen.
Koirapuistot ovat mielenkiintoisia kenttiä kuulemaan koiranomistajien kokemuksia lemmikeistään. Taannoin kuulin, että erään "mamman" koira tuhoaa vielä 10-vuotiaanakin kaikki eteisen kengät, mikäli joutuu olemaan liian kauan yksin kotona. Toinen koirayksilö taas inhosi vesisadetta ja se ei kertakaikkiaan lähde ulko-ovea pidemmälle sadesäällä. Yksi uros koira merkkailee jopa ihmisten jalkoihin. Yleensä tämä uhmakas persoona protestoi sillä tavoin käskyjä, mutta koirapuistossa teki tämän ihan viattoman henkilön jalkoihin.
Koirat saattavat kertoa mielipiteensä ja se pitää kuulla, mutta omistajan eli laumanjohtajan tehtävä on asettaa koirallensa rajat. Rajojen avulla koiraa autetaan tunnistamaan paikkansa laumassa, päästämään irti omista rajoituksistaan ja siten sille opetetaan uutta käyttäytymismallia. Kuulostaa, että etenkin monet naiset eivät toimi uskottavan laumanjohtajan virassa vaan tunteilevat ja empatisoivat koiriansa niin, että näille kehittyy vääristynyt suhde omistajaansa. Käy varmasti raskaaksi jos koira määrittelee ulkoilusään, etenkin Suomen olosuhteissa, jossa sataa puolet vuodesta.
Eläimet peilaavat ihmisiä ja aistivat energiamme ennenkuin itse itseämme edes tajuamme. Eläimet edustavat tässä määrin ympärillä oleviaan ihmisiä. Tunnin kävelylenkki koiran kanssa lähiössä voi mielestäni vastata vuoden asumista siellä ilman koiraa. Remmin päässä kulkeva koira on kuin antenni ympäristöön. Siten voi tunnustella kanssaihmisten käyttäytymistä, kuten kontaktin ottoa ja avoimuutta. Elekieli kertoo jo paljon, kiristyykö omistajan remmi, kun lähestymme, vaipuuko katse maahan ja onko olemus torjuva. Valitettavasti remmiään kiristelevä omistaja ruokkii sisäänpäinkääntyneisyyttä sekä itsessään, että koirasssaan ja sillä ei ole koskaan hyvät seuraukset. Luonnollista on antaa elävien otusten toteuttaa oleellista tarvettaan eli olla yhteydessä toistensa kanssa.
Eläimet ja ihmiset ovat osa luontoa ja sen kiertokulkua. Olemme täällä toisiamme varten. Eläinten avulla voimme oppia merkittäviä asioita itsestämme. Se vaatii kuitenkin laskeutumista hetkeen ja olemisen sietokykyä. Se ei ole helppoa sillä me olemme tunkeneet itsemme niin syvään kiireeseen. Jospa kuitenkin ottaisimme pienen tauon kotitöihin ja menisimme sen pienen puudelimme viereen vain silittämään sitä ja kertomaan sille, miten rakas se on.
Tässä eräs tuholainen lempipaikallaan punaisella matolla. Mitä hän halusi kertoa? Tai tekikö tilaisuus vain varkaan, kun pahvijätteet olivat kuonon ulottuvilla. Samana päivänä kaveri sai liudan uusia luita, jospa punainen mattokin pysyisi nyt rauhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti