Olet hieno ihminen!

Kuka kertoisi minulle kauniin tarinan. Sen tarinan, jolla lapsena sai turvallisen ja hyvän mielen. Kukaan ei enään ole kertomassa aikuiselle sitä tarinaa. Siispä yritän kertoa sitä itse itselleni. Yritän todistella tarinalla, että tyttö pärjää. Tyttö on pian iloinen. Tytöllä on kaikki hyvin. 

Kuinka tärkeää onkaan, että meillä on yhteys omaan itseemme. On ystävyyssuhde sisimpämme kanssa. Silloin voimme kertoa itselle muutakin kuin tarinoita. Voimme kertoa asioita, jotka ovat totta. Voimme kehua ja kannustaa itseämme. Niin paljon kun sielu sietää. Ja sieluhan sietää.

Voisimme myös opetella sanomaan asioita ääneen. Sellaisia pieniä ja viattomia, positiivisia huomioita. Toisesta ihmisestä tai asioista. Ne voisivat tulla suusta pidättäytymättä. Ilman taka-ajatuksia. 

Sanomme kehuja vain, kun on pakko. Kun on työpaikan kehittämispäivä tai läksiäiset. Kun tavataan uusi ja kiinnostava ihminen. Tai kun haudataan ihminen. Kuolleesta löytyy hienoja sanoja kirjoihin asti.

Kauniit ajatukset ja teot tulevat aina antajalle takaisin. Jos ei muuta syytä löydä, niin tällä uhalla voisimme yrittää parantaa tapoja. Voisimme kasvattaa uudenlaista kulttuuria, joka perustuisi positiivisiin huomioihin. Mitä kaikkea saisimmekaan tällä ajattelutavalla aikaan. Ehkä ylikansoitetun maan sillä rakkauden määrä varmasti kasvaisi.

Positiivisuus ei tarkoita kriittisten silmien sulkemista. Se ei tarkoita realismin puutetta. Se tarkoittaa rehellisiä silmiä, joilla on tahto luoda parempaa maailmaa. 

Tulisinko nähdyksi?

Minulla nyt vaan on punainen hattu ja keltainen huivi. Tarvitseeko sille olla syy. Heilutan vasenta kättä enemmän kävellessäni. Hyvä huomio. Minulla on tosiaan siniset silmät. Ai, olenko varautunut. Olen rauhallinen yleensä aina. Hiljainenkin kyllä jos en halua puhua. Pysähdyin sanaasi ristiriitainen. Olen. Miksi koet niin. Kyllä hiukset ovat oman väriset ja olen hoikka. Kyllä syön tarpeeksi.

Näetkö minussa muuta? Perustuuko tulkintasi minusta ulkoisiin faktoihin? Väritätkö niillä kuvaasi minusta? Enkö ole muuta? Etkö näe sydäntäni? Etkö tunne, että välitän? Etkö näe, että yritän? Miksi takerrut keltaisen huivini väriin? Mitä merkitystä hiuksillani on? Voisitko yrittää tuntea minua sisältä? Voisitko katsoa silmiini ja olla läsnä? 

Minäkin kaipaan joskus tukea. Minäkin kaipaan positiivisia sanoja ja kannustusta. Minäkin kaipaan tulla nähdyksi kokonaisena. Kuten sinäkin.

Faktoja ei voi kiertää

Ai, mistä tietää, että talvi on tulossa? 

Kuoron ensimmäisellä kokoontumiskerralla alettiin treenata joululauluja jouluesiintymistä varten. Se oli kuin kirves olisi osunut sydämeeni. Kaipaan niin "Vielä on kesää jäljellä"-tyyppisiä luritelmia. 

Talven tulon tietää myös siitä, että puoli yhdeksän uutisten aikaan on niin pimeää, etten erota koiraani asfaltista.

Ja siitä, että ne kaksi iäkästä rouvaa eivät enään istu lähipuistossa kutomassa sukkia.

---

Kadut hiljenevät, taivas on musta.
Nyt voi nähdä tähdet Ursasta.
Voi kadota pimeyteen ja olla tuntematon henki.
Villahuivin alta voi paljastaa vain silmäripsensä.
Pimeys opettaa olemaan toisenlainen.
Se synnyttää usvaisan olotilan.
Kuulet ja haistat, mutta muutut sokeaksi.
Mustan seinän kohdalla ei voi miettiä pakoa.
Sade kastelee kengät märiksi.
Villasukat saavat sijansa.
On helppo kääriytyä oman nahkansa lähelle ja olla vaan.
Syksy.

Köyhää bisnestä

- Kivaa, etukuponki!

- Ai, tällä saa vain kahvin.

- Ai jaa, vain klo 9-10 välisenä aikana... (Kuka käy pikaruokalassa aamulla? Tarjous ei ole tietenkään voimassa ruuhka-aikana...)

- No joo, kuponki on voimassa 30.9. saakka vain Pitäjänmäen McDonald`s:sa. 

- Palasin lukemaan KAHVI VELOITUKSETTA-lausetta. Vain aamiaistuotteen ostajalle kahvi veloituksetta!!!

Mielen hedelmäpuu

Tänään oli viimeistä päivää K-marketin Superpäivät ja hedelmät maksoivat euron kg/kpl/rasia. Menin kauppaan vain tämän tarjouksen perässä. Minusta on pikku hiljaa kehkeytymässä oikea tarjoushai. Nyt jääkaappini on niin täynnä hedelmiä, ettei sinne juuri muuta mahdukaan. Hedelmät koristavat hyllyjä väreillään. Ihan kuin autioon ja karuun maisemaan olisi kasvanut hedelmäpuu. 

Mielellä on myös kyky täyttyä värikkäistä hedelmistä. Sillä on samanlainen kyky säilöä asioita. Jääkaappi ei ole kovin kiva säilytyspaikka jos sen päästää likaiseksi ja haisevaksi. Sitä pitää puhdistaa ja sieltä pitää heittää vanhat ruoat roskiin. Jääkaapin tyhjyys taas korreloi kurnivaa vatsaa. Kukaan ei halua olla nälkäinen. 

Mieleen voi aina visualisoida kauniita ja raikkaita asioita, jotka antavat hedelmäistä makua ja energiaa. On tärkeää hoitaa mieltä samalla tavalla kuin jääkaappia ja tiedostaa, mitä siellä säilöö. Puhtaat ajatukset ovat tärkeitä ja näin on myös vanhojen huonojen ajatusten hylkääminen.

Hedelmäpuuta voi jokainen mielessään kasvattaa. Luulen, että jääkaapin sisällöstäkin tulee sen jälkeen erilainen.