Ai, mistä tietää, että talvi on tulossa?
Kuoron ensimmäisellä kokoontumiskerralla alettiin treenata joululauluja jouluesiintymistä varten. Se oli kuin kirves olisi osunut sydämeeni. Kaipaan niin "Vielä on kesää jäljellä"-tyyppisiä luritelmia.
Talven tulon tietää myös siitä, että puoli yhdeksän uutisten aikaan on niin pimeää, etten erota koiraani asfaltista.
Ja siitä, että ne kaksi iäkästä rouvaa eivät enään istu lähipuistossa kutomassa sukkia.
---
Kadut hiljenevät, taivas on musta.
Nyt voi nähdä tähdet Ursasta.
Voi kadota pimeyteen ja olla tuntematon henki.
Villahuivin alta voi paljastaa vain silmäripsensä.
Pimeys opettaa olemaan toisenlainen.
Se synnyttää usvaisan olotilan.
Kuulet ja haistat, mutta muutut sokeaksi.
Mustan seinän kohdalla ei voi miettiä pakoa.
Sade kastelee kengät märiksi.
Villasukat saavat sijansa.
On helppo kääriytyä oman nahkansa lähelle ja olla vaan.
Syksy.
---
Kadut hiljenevät, taivas on musta.
Nyt voi nähdä tähdet Ursasta.
Voi kadota pimeyteen ja olla tuntematon henki.
Villahuivin alta voi paljastaa vain silmäripsensä.
Pimeys opettaa olemaan toisenlainen.
Se synnyttää usvaisan olotilan.
Kuulet ja haistat, mutta muutut sokeaksi.
Mustan seinän kohdalla ei voi miettiä pakoa.
Sade kastelee kengät märiksi.
Villasukat saavat sijansa.
On helppo kääriytyä oman nahkansa lähelle ja olla vaan.
Syksy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti