keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Faktoja ei voi kiertää


Ai, mistä tietää, että talvi on tulossa? 

Kuoron ensimmäisellä kokoontumiskerralla alettiin treenata joululauluja jouluesiintymistä varten. Se oli kuin kirves olisi osunut sydämeeni. Kaipaan niin "Vielä on kesää jäljellä"-tyyppisiä luritelmia. 

Talven tulon tietää myös siitä, että puoli yhdeksän uutisten aikaan on niin pimeää, etten erota koiraani asfaltista.

Ja siitä, että ne kaksi iäkästä rouvaa eivät enään istu lähipuistossa kutomassa sukkia.

---

Kadut hiljenevät, taivas on musta.
Nyt voi nähdä tähdet Ursasta.
Voi kadota pimeyteen ja olla tuntematon henki.
Villahuivin alta voi paljastaa vain silmäripsensä.
Pimeys opettaa olemaan toisenlainen.
Se synnyttää usvaisan olotilan.
Kuulet ja haistat, mutta muutut sokeaksi.
Mustan seinän kohdalla ei voi miettiä pakoa.
Sade kastelee kengät märiksi.
Villasukat saavat sijansa.
On helppo kääriytyä oman nahkansa lähelle ja olla vaan.
Syksy.


lauantai 25. elokuuta 2012

Köyhää bisnestä






- Kivaa, etukuponki!

- Ai, tällä saa vain kahvin.

- Ai jaa, vain klo 9-10 välisenä aikana... (Kuka käy pikaruokalassa aamulla? Tarjous ei ole tietenkään voimassa ruuhka-aikana...)

- No joo, kuponki on voimassa 30.9. saakka vain Pitäjänmäen McDonald`s:sa. 

- Palasin lukemaan KAHVI VELOITUKSETTA-lausetta. Vain aamiaistuotteen ostajalle kahvi veloituksetta!!!



keskiviikko 22. elokuuta 2012

Mielen hedelmäpuu


Tänään oli viimeistä päivää K-marketin Superpäivät ja hedelmät maksoivat euron kg/kpl/rasia. Menin kauppaan vain tämän tarjouksen perässä. Minusta on pikku hiljaa kehkeytymässä oikea tarjoushai. Nyt jääkaappini on niin täynnä hedelmiä, ettei sinne juuri muuta mahdukaan. Hedelmät koristavat hyllyjä väreillään. Ihan kuin autioon ja karuun maisemaan olisi kasvanut hedelmäpuu. 

Mielellä on myös kyky täyttyä värikkäistä hedelmistä. Sillä on samanlainen kyky säilöä asioita. Jääkaappi ei ole kovin kiva säilytyspaikka jos sen päästää likaiseksi ja haisevaksi. Sitä pitää puhdistaa ja sieltä pitää heittää vanhat ruoat roskiin. Jääkaapin tyhjyys taas korreloi kurnivaa vatsaa. Kukaan ei halua olla nälkäinen. 

Mieleen voi aina visualisoida kauniita ja raikkaita asioita, jotka antavat hedelmäistä makua ja energiaa. On tärkeää hoitaa mieltä samalla tavalla kuin jääkaappia ja tiedostaa, mitä siellä säilöö. Puhtaat ajatukset ovat tärkeitä ja näin on myös vanhojen huonojen ajatusten hylkääminen.

Hedelmäpuuta voi jokainen mielessään kasvattaa. Luulen, että jääkaapin sisällöstäkin tulee sen jälkeen erilainen.




lauantai 18. elokuuta 2012

Hellästi viisas


Nautin istua iltabussissa, pitää silmiä kiinni ja kuunnella soljuvaa, sivistynyttä puhetta ja sen naisen naurua. Joidenkin ihmisten ääni on aivan huumaava. Naurukin on erikoisen kaunis ja erottuva. Ääni virtaa puhtaasti ja eheästi. Se on täynnä iloa, ymmärrystä ja viisautta. 
Ääni kertoo ihmisestä paljon. Sanat merkitsevät toisen totuuden. Sanat, joiden myötä lauseet rakentavat maailman mielenkiintoisimpaa asiaa. Kaikki kuulostaa timanttiselta sellaisen ihmisen suusta.

Entäs se katse. Siellä koirapuistossa, kaupassa ja kadulla. Sellainen avoin ja nöyrä katse. Se korostuu toisinaan pään nyökkäyksellä. Se tarttuu minuun ja imaisee mukaansa. Katseen takaa nousee hyvää energiaa, jota en voi olla kunnioittamatta. Ihailen todella paljon ihmisiä, joissa on tällaista hellää viisautta. Hellästi viisaalla tarkoitan ihmistä, jolla on kykyä osoittaa kaikille kanssaihmisille itsessään virtaavaa rakkaudellisuutta. Että minä olen tässä ja arvostan sinua sellaisena, kun olet. 
Arjen keskellä tuntematonkin saa osansa ja tulee pidetyksi. 

Myös toisen ihmisen kirjoitetut sanat voi kokea niin syvällä, että tuntee välitöntä lämpöä ja yhteenkuuluvuutta. Tuntee tietävänsä millainen toinen on sanojen takana. Vetovoima ajaa lähemmäs toista, mentaalisella tasolla. Tämä tuo elämään niitä haluttuja makeita makuja, ripauksia mausteita tai muita bonuksia. 

Rakkautta on monenlaista. 
Viisas ihminen osaa ilmiantaa rakkauttaan. 
Hellä viisaus on kauneinta, mitä tiedän.



keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Keisari sytytti temppelin liekin


Juhlapäivä.

Tulimme porukalla saliin. Kaikilla sama toive. Sama pyrkimys.
Lahjanantaja saapui eteen. Kertoi, kuvasi, opasti. Muistutti jo olemassaolevaa tietoa. 
Kaikkeus laskeutui hetkeksi.

Rakkaudellisuus leijui ilmassa. Odotus oli palkittu. Hymyileviä kasvoja. Ravittuja sieluja.
Siitä oli hyvä lähteä jatkamaan matkaa. 

Kotiin oli syttynyt monta lamppua, tuli paloi kaminassa ja pöydällä oli ruusuja. 
Sydämen temppeli voi paremmin, kun sitä huolletaan rakkaudella. 



( Geshe Pema Dorjeen luennoi Teosofisessa seurassa aiheesta "Kuinka olla tarkkaavainen")