Rakentuuko se omasta tuvasta ja perunamaasta? Sukulaissiteistä, tukipilareista, rakkaimmasta? Hyvistä veriarvoista? Omista saavutuksista? Omanarvontunnosta? Syntyykö se, kun maalaat, soitat tai urheilet? Kun opit elämän uuden aakkosen? Kun elämä soljuu omalla painollaan?Tai onko se talo, johon tarvitaan nämä kaikki elementit kokoamaan perustaa pystyyn?
Onni asuu siellä, missä on sydän. Siellä, missä on sielu. Siellä, missä on kaunis ajatus. Siellä, missä vaikeankin tunteen takana asuu ymmärrys. Siellä, missä on kyky samaistua itseä suurempaan ja kyky nähdä maailman värien kirjo.
Tai onko onni sittenkin ja lisäksi muuta?
Onko se ainutlaatuinen taito, johon jopa onnettomimmissa olosuhteissa elävät kykenevät? Jopa ne vakavasti sairaat, sodan runtelemat tai julmasti hyväksikäytetyt, joille ei elämän vapautta suoda. Onko onni näkökykyä ylittää rajat ja tuntea elämä itsessään ja rakastaa sitä sellaisenaan?
Viisaus ja onni kulkevat käsikädessä. Viisaat osaavat olla onnellisia.
Tasan eivät mene onnenapilat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti