Raapaisuja aivokuorikerroksen saloihin, oman sydämen tajuntaan, yhteiskunnassa eläviin piilomerkityksiin, sen vaiettuihin ja hiljaisiin kulisseihin. Pyrkimyksenä itsen ja ehkä myös muiden humaanien ymmärtäminen. Näin ollen toiveena mielekkäämpi taivallus tällä elämän näyttämöllä.
tiistai 9. lokakuuta 2012
Kuunnelkaa hiljaista viisautta
Hänellä voisi olla joitain ajatuksia jos hän osaisi puhua. Hän voisi olla hyvinkin fiksu jos hän saisi kielen päälle sanoja, taivutettua kieltä, kuten haluaisi ja jos hän osaisi rakentaa sanoista loogisia kokonaisuuksia. Hän voisi olla jopa parempi kuin sinä, joka istut pallillasi ja luulet omistavasi koko maan. Tai sinä, joka olet vääryydellä ja nokkelilla puhelahjoillasi päässyt johtamaan. Tai sinä, jolta puuttuu sydän, mutta järki kulkee gepardin vauhdilla.
Hänelläkin voisi olla mahdollisuus istua hallituksessa punomassa uudenlaista yhteiskuntaa jos hän osaisi viestittää, kuten vaadimme. Jos liikekieli olisi yksi tapa puhua, hän olisi ehkä expertti. Jos ilman käsiä voisi kirjoittaa, hän synnyttäisi maailman uusin kääntein. Kukaan ei maalaa uutta talousideaansa paperille. Idealle ei kelpaa lyriikka. Se pitää asettaa oikeaan muottiinsa ja kääntää sivistyssanakirjan kanssa korulauseiksi. Liitteeksi sopii pari alan kirjaa, jotka ovat lainattavissa eduskunnan kirjastosta.
Huomaatteko ne, joilla on taitoa ymmärtää ja hyväksyä ihmiskunta sellaisena kuin se jo on. Sehän on jo valmis, ollut kauan. Luonto on tehnyt aikaa sitten tehtävänsä. Ihmisellä on kuitenkin ihme tarve käpälöidä kaikkea luomakunnan hienoutta ja saada aikaan pelkkää tuhoa.
Tänään olen miettinyt tuhoa taivasta kummastellessani. Sää on vaihtunut ainakin kymmenen kertaa päivän mittaan. Se ei ole normaalia. Se kertoo, että luonto on epätasapainossa. Kuten ihminenkin.
Emme tarvitsisi karismaattisia kirjaviisaita johtajia istuttamaan yhteiskuntaan lakipykäliä, rajaamaan aitoja ja vahtimaan velan määrää. Emme tarvitsisi heitä jos ymmärtäisimme aidosti, mistä elämästä on kyse. Silloin meiltä häviäisi halu sietää tämankaltaista turvavyöhykettä ympärillämme.
Näkisimmepä viisauden heissä, joilla ei ole tarvetta tai kykyjä luoda rationaalista todellisuutta. Heissä, jotka makaavat sairaalassa tai kasvavat köyhyyteen. Heissä, jotka luetaan kehitysvammaisiksi, mutta joiden silmät suurentavat monta suurennuslasia enemmän. Lapsissa ja vanhuksissa, joiden ääni torjutaan lässytyksellä. Meillä on lukematon määrä tietoista ja viisasta ihmiskuntaa, joilla ei ole sananvapautta, jotka vain heitetään laidan yli. Vain koska joku on niin päättänyt ja toiset toistaa perässä.
Korvat hörölle siellä missä on hiljaista. Siellä on eniten viisautta. Kuunnelkaa heitä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti