Äänien valtakunnassa

Ikkuna on raollaan. Tuuli ulvoo erilaisia ääniä.

... Kuin purjehtisin merellä. Tummat pilvet yläpuolellani seuraavat venettä kuin varkain. Oletettavaa on, että taivas päästää pian vettä. Tuuli on vaatelias ja haluaa varoittaa sateesta. 

... Kuin munkkiluostarin mantra. Palaan muistoihin. Joogaan hotellihuoneen katolla. Kello on vasta kuusi aamulla. Aurinko nousee. Viistosti vasemmalla minusta on munkkiluostari. Siellä on aloitettu aamumeditaatio. Himalajan vuoret loistavat takana. Tunnelma on mystinen. Tulen muistamaan aina tuon upean hetken.

... Kuin pöllö, joka huhuilee oksan laella, kuin tänään kohdattu Korkeasaaren huuhkaja. Päivät pitkät se katselee kaltereitten takaa itseään toljottavaa ihmismassaa ja yön saapuessa lähettää huutonsa maailmalle: "Kuulkaa, olen täällä."

... Kuin kauhuelokuvan aavemaisimmat kohtaukset. Ne juuri, joiden aikana voi puristaa koristetyynyn reunan kämmeniensä sisälle rullalle ja kirkaista kovaa. Sydän tykyttäen on kiva hiippailla nukkumaan ja muistella, mitä elokuvassa oli sängyn alla piilossa.


Ääni muuttuu humisevammaksi.

Vanhahko talo natisee ja paukkuu. Säpsähdän usein iltaisin ikkunaseinän kovaan naksahdukseen. Viime yönä kuulin haukotuksen äänen. Olisin luullut sitä koirani haukotukseksi, mutta se ei ollut siinä. Äänet ovat jännittäviä.  Ehkä henget kerääntyvät yhteen leikkimään. Ehkä joku niistä on jäänyt seinän taakse piiloon.

Ystäväni kanssa puhutaan "talonmiehestä", kun kuuluu epämääräisiä ääniä. Kerran talonmies ahkeroi yöllä niin kovasti, että katkaisi mökin ulkoharjan varren. Se kuului kovana äänenä "RIKS" ja aamulla pihalla makasi todiste. Tämä talonmies a`la "Mysteeri henki" herättää itsessä lähinnä hilpeyttä ja uteliaisuutta. En ole skeptinen henkimaailmalle, vaikka niiden näkeminen ei ole ollut minulle ajankohtaista. 

Kello lyö tahtia. Se muistuttaa mummolan kaappikellosta. Pienenä laskin viisareitten liikettä. Odotin koska se lyö tasatunnin ja äänen voimakkuus soi silloin kovemmin. Samalla isovanhemmat kuorsasivat ja mummoni heräsi yskimään. Käänsin kylkeä ja penkkisänky natisi allani.

Vatsani herättää ajatuksista. Se möyryää kuin kolli-kissa. Nälkä? Kesällä näläntunne hiipuu hiukan ja on vaikeampi erottaa. Ihana tekosyy rientää jääkaapille.