Sanojen harha

En ole koskaan pitänyt puhumisesta. Sanat johtavat minun puhettani harhaan. En osaa käyttää sanoja. Ne ovat mielestäni niin rajallisia. Ne ovat mielestäni liian loogisia. Paitsi silloin, kun niitä voi käyttää runollisessa ilmaisussa. Siksi pidän runoista. Pidän siitä, että sanoilla voi leikkiä. Sanan merkitystä voi laajentaa symboloimaan useampia asioita. Runo antaa sanoille tilaa. Sanat hengittävät paremmin ja saavat mahdollisuuden elää lukijan päässä. Sanoilla ei ole silloin rajoja. Rajana on vain oma mielikuvitus.

Olen tunneihminen ja koen maailmaa kehoni kautta. Minulla on huono sanallinen muisti, mutta muistan tuntemukseni hyvinkin tarkoin. Minulla on myös hyvä visuaalinen muisti. Muistan monta asiaa kuvan kautta. Ehkä tämä myös selittää, miksi sanat eivät merkitse minulle niin paljon. Elän elämää aisteilla, joihin sanoilla ei ole juuri minkäänlaista sijaa.

Ihmisen maailmankuva rakentuu hyvin paljon sanoista. Jokaisella ihmisellä on oma maailmankuvansa ja oma mielikuva sanan merkityksestä. Hakeudumme useimmiten keskustelemaan niiden ihmisten kanssa, joiden sanoilla on samanlainen maailmankuva kuin meidän. Mitä laajempi sanallinen maailmankuvamme on, sitä helpompi on keskustella ja ymmärtää monenlaisia ihmisiä. Emme koskaan saisi olettaa, että meidän maailmankuvamme on ainut oikea, tai edes oikea milläänlailla. Elämän ymmärtäminen olisi kuitenkin liian vaikeaa jos emme omistaisi minkäänlaista maailmankuvaa. Se antaa perustan ja tukipilarin sosiaaliseen kanssakäymiseen ja yhteisöllisten sääntöjen ymmärtämiseen.

On tutkittu, että ihminen tulkitsee toista enemmän elekielen kuin sanojen kautta. Sanoilla ei siis ole niin paljon merkitystä jos muu viestintä on ristiriidassa sanojen sisältöön. Tällöin uskomme enemmän ihmisen eleitä, ilmeitä ja muuta kehonkieltä.Painetussa tekstissä sanat nousevat erityisen voimakkaina esiin. Sanoille ei voi täten tehdä muuta oheistulkintaa. Tekstiviestit ovat joskus surman loukkuja. Vastaanottaja ei näe ystävänsä virnettä naamalla ja ymmärtää vitsin tosissaan. Näin tulee monia väärinkäsityksiä.

Suomenkielessä samaa asiaa tarkoittavia sanoja on vähemmän kuin englannin kielessä. Sen vuoksi monet laulun sanoittajat kokevat ilmaisevansa itseään paremmin englannilla kuin suomella. Jostain syystä moni laulu kuulostaa englanniksi kauniimmalta. Moni tunnesana kaikuu suomenkiellä jotenkin tyhjemmin. Sanotaan, että inuiiteilla on jopa 200 eri sanaa lumelle. Siinä on jo pelivaraa kuvailemaan asiaa. Suomessa on toki murteet, joiden avulla kieli laajentuu. Lisäksi on tullut paljon uusia sanoja slangin ja englannin kielen yleistymisen kautta. Yhdistelmäsanat ovat mielestäni kamalia. Ruotsinsuomalaiset, jotka puhuvat suomea ja ruotsia sekaisin pilaavat mielestäni molempien kielten ainutlaatuisuuden.

Sanoille on annettava monessa tilanteessa painoarvonsa, mutta mielestäni aina pitäisi muistaa, että sanat ovat vain suurpiirteinen ilmaisu sille, mitä ihminen yrittää maailmalle viestittää. Sanat ovat kuin kuva, jonka maiseman voi nähdä monella tavalla riippuen, mihin huomionsa keskittää.


























In the end, words mean that much.
The names we give each other,
the names we give our feelings,
serve only the create an illusion that we are in control.
But they`re only words.
They don´t bind our desires,
and they don´t harness our fears.
Only we can do that we will believe what we want to believe.
No matter what we are told.

-Anon-