Tarinoita kontrollista

Hän heräsi joka aamu puoli kuudelta.
Puki ylleen puhtaan ruutupaidan ja suorat housut
Pesi kasvonsa
keitti kaksi kuppia Pauligin kahvia
ja teki kaksi ruisvoileipää kurkkuviipaleilla.

Hän istui keittiönpöydän vasemmalle puolelle
tuolille, jossa oli jo kulumaa käytöstä
siten, että näki ikkunasta ulos lintulaudalle
ja oli näkemättä roskiksen puoleista sivua
ja asetti lukulasit päähänsä.

Hän kaivoi edellisen viikon Hesarin pöydän viereisestä lehtikasasta
sen Hesarin, jonka hän aina viikon viimeisenä päivänä klo 20
noutaa muiden viikon Hesarien kanssa
viereisen kadunkulman Pitzeriasta
sieltä, jossa tiedetään jättää hänelle käytetyt lehdet tiskin taakse.

Hän luki lehden kahdesti
ensimmäisellä kerralla hän alleviivasi tärkeimmät uutiset
jotta tiesi palata lukemaan ne uudelleen
samalla hän siemaili kahviaan sokerilla
ja söi leipäänsä pureskellen jokaisen palan viisitoista kertaa.

Aamiaisen jälkeen hän pyyhki suupielensä nenäliinalla
Nenäliina kulki aina mukana ruutupaidan rintataskussa
Jos se ei jostain syystä siellä ollut
(hän oli silittäessään puhtaan paitansa unohtanut laittaa sen taskuun)
hän järkyttyi kovasti.

Silloin hän ei kävellyt makuuhuoneeseen hakemaan uutta nenäliinaa
joka olisi ollut hyvin yksinkertainen ratkaisu
vaan hän aloitti aamutoimensa uudelleen
teki kaiken järjestelmällisesti toisen kerran
kunnes pääsi pyyhkimään suupielensä nenäliinalla, joka oli nyt taskussa.


---

Jokainen muisti hänet
hän oli pyörän selässä tunnin alussa
jatkoi seuraavaan tuntiin saman pyörän istuimella
hänellä oli vaappuva tyyli polkea
hän oli jotenkin kaukana muista
eikä läsnä

Hän kuihtui kuihtumistaan
vaatteet näyttivät isoilta
silmälasit liian suurilta
ponihäntä pieneni
kasvot lakkasivat kiiltämästä
hän tuskin edes hikoili

Hän oli siellä aina
aamuisin, päivisin ja iltaisin
kunnes yksi päivä
häntä ei enään näkynyt
kaikki varmasti miettivät
minne hän oli joutunut.

Oli lämmin kesäpäivä
hahmo edessäni aurinkoa vasten
ihminen pitkässä untuvatakissa
outo ilmestys keskellä ruuhkaista katua
kasvot olivat harmaan kalpeat
hurja epätoivo näkyi jo kaukaa.

Se oli hän
hän pyysi rahaa
pyysi sen verran, että pääsisi sisälle jonnekin
juomaan kupin teetä
annoin hänelle rahaa
hän hymähti.

Näin hänet sitten useamman kerran
samoilla Kampin kulmilla
hän laahusti kumarassa
untuvatakki päällä kesähelteellä
katsoin huolestuneena kadun varrelta.

Luojalle kiitos
hän lienee paranemaan päin
hän käy jälleen pyöräilemässä
mutta hän on ainakin 10 kiloa isompi
kasvoissa punakka väri.

Ehkä hän on terveempi
toivottavasti onnellisempi
toivon hänelle jokatapauksessa kaikkea hyvää!


---


6-vuotiaana
äiti laittoi minut pianotunneille
isä kannusti jatkamaan jalkapalloa
jonka aloitin jo 4-vuotiaana.

7-vuotiaana
aloitin ranskalaisen koulun
osaamatta lausettakaan sitä kieltä
isä oli opettanut minulle vain aakkoset

8-vuotiaana
pianotunteja oli jo kolmesti viikossa
äiti patisti soittamaan
ja piti hakea musiikkilinjalle.

9-vuotiaana
pianotunnit eivät huvittaneet
halusin pelata jalkapalloa tai leikkiä
äiti ja isä riitelivät asiasta.

10-vuotiaana
tuli lisää kieliä opeteltavaksi
ranskan lisäksi englanti
yhä protestoin pianotunteja.

11-vuotiaana
sain stipendin musiikinopiskeluun
pianotuntien määrä kasvoi entisestään
kalenteri meni uusiksi.

12-vuotiaana
huomasin olevani rättiväsynyt
päivät olivat pitkiä
kalenterista oli tullut raamattu.

13-vuotiaana
yllätyin, ettei kukaan ikätoveri leiki nukeilla
lapsuus oli mennyt
enkä ollut ehtinyt leikkiä.

Tarinoita ihmisistä ja toiveista

---

Se oli niin yksinäinen
että se nukkui koko päivän
näki unia, joissa oli ihmisiä enemmän
kuin  sen arkielämässä.

Uniin se hautasi mielensä
unohti todellisuutensa
teki pakoretkeänsä
kohti unelmiaan.

Kun se viimein illalla nousi
katsoi itseään peilistä
sillä oli tyynyn jäljet poskessa,
tatuoitunut unimaailma mukanaan.

---


Kun oikein hiljaa pyytää
voi enkeli kuulla
toiveita toteen tuoda.

Mutta jos toive tulee pakosta
halusta, eikä sydämestä
enkeli ei kuule.

Se kuulee vain kaiken hiljaisen
ja kun ihminen on valmis
se antaa vastauksen.

---


Sen jalka ei jaksanut enään nousta
käsikin alkoi vapista
se tarvitsi apua suihkussa
vaikkei ollut koskaan tarvinnut keneltäkään mitään.
Tuo itseellinen nainen.

Sillä oli hieno akateeminen ura
ja paljon ystäviä
mutta naimisiin se ei koskaan päässyt
kun se ei huolinut kenestä vaan
Se halusi säilyttää oman pään.

Se ei enään päässyt kahvikuppilaan
teatteriin, eikä jumppaankaan
se ei kyennyt enään virkkaamaan
eikä edes kotiansa siivoamaan
sillä oli silti tahtoa tehdä paljon muuta.

Sillä oli ajattelukyky suuri
se istutti ajatuksen siemeniä

pohti maailman ihmeitä

väritti tarinoita

ja matkusti niillä ympäriinsä. 

Sen silmät säteili ja tuikki

se nauroi koko pienellä vartalollaan

se arvosti elämää

uskoi ja rakasti

sillä se jaksoi loppuun asti.  

Tuo itseellinen nainen!


---

Paita on vanha ja rikki

reikäinen

se on epämukava päällä

siitä tuulee läpi

sen läpi näkee ihoni.

Paidan tehtävä on täytetty

heitän sen roskiin

kunnes sinä kaivat sen sieltä

laitat sen päällesi

olet reikiä täynnä.

Näen ihosi

rikkonaisen kehosi

kipusi

voimattomuuteesi

ihan kuin tuo paita olisi sinä.

En halua nähdä tuota paitaa

enkä siksi myös sinua

rikkonaisuus on liian näkyvää

olet liian kylmissäsi

ja se tuntuu minussa asti.

Miksi haluat pitää tuota paitaa

kaupassa on ehjiä

jotka suojaavat kylmältä

korjaavat ihosi

peittävät kipusi

Ihosi tarvitsee lämpöä

anna sitä sille

hoida itsesi

nähdään sitten villapaidoissa

ja halataan toisiamme lämpiminä.